Hiihtolomalla Kuusamossa vuonna 1999 teki mieli kokeilla jotain erilaista: moottorikelkkasafaria vai koiravaljakkoajelua?
Moottorikelkka haisee niin bensiinille ja pitää kovaa ääntä, siispä päätimme marssia matkailupalveluun kysymään koiravaljakkoajoa. Pienen hetken kuluttua meillä oli ajo-ohjeet ja tapaaminen sovittuna koirasafarille Kitkajärven rannalle. Paikan päällä seuraavana päivänä katselimme tarhoja ja rekiä ja 60 koiraa, mukaan lukien suloiset sinisilmäiset pennut.

Ajoimme lenkin kuuden koiran valjakolla ja jäimme koukkuun.
Se vauhdin hurma ja hiljaisuus…

Helmikuussa 2001 isäntä luki Keltaistapörssiä ja tarttui kännykkäänsä ja soitti. Kuuntelimme vieressä: mitä se puhuu? Ihan kuin puhuisi KOIRISTA???

Kysehän oli valjakosta, reestä ja tarvikkeista.
Viikonlopun yli harkittuamme soitimme uudelleen ja sovimme tulevamme katsomaan koiria seuraavana lauantaina. Viikko siinä vierähti miettien, ollaanko ihan hulluja. Toisaalta yritimme vakuutta itsellemme, että hullumpiakin harrastuksia ihmisillä on.

Lauantai koitti. Meille haettiin neljä koiraa, reki, vetoliinat ja valjaat. Seuraavalla viikolla ostettiin koiraverkkoa tarhan rakentamiseksi. Ensimmäisen arkipäivän jälkeen huskyjen ja koiratarhan omistajana huomasimme pihassa olevan ”vieraan” koiran. Kiireesti laskimme koirien lukumäärää. Yksi puuttui, mutta kuka tuo on? Kyllä ne pysähtymiskäskyn osaavat, siispä nimiä vain peräkanaa: Jorma, Tytti, Tinka, Zena seis! Kukaan ei ollut kertonut, että siperianhusky osaa myös kiivetä koiraverkkoa pitkin kuin käyttäisi tikapuita.

Kevät tuli ja samalla juoksut nartuille.
Huomasimme hetimiten, että talvella lumen päälle rakennettu tarha oli väliaikainen. Zena kaivoi itsensä aidan ali Jormalle, ja pennut syntyivät 14.8.2001. Seitsemän suloista mustavalkoista pentua, joista meille jäi Tessi.

Varsinaista koiratarhaa rakennettiin sitten melkein koko kesä 2001. Tulihan siitä: 10×10 metriä,100 neliömetriä, neljä osastoa, jotka voi yhdistää kahteen osastoon, neljä pientä koppia ja pentujen ”rivitalo”. Joka osastoa kiertää 50 cm kattoa reunoilla.

Kesätreeniä teki mieli harjoittaa. Pian huomasimme neljän koiran juoksuttaminen polkupyörällä yksi kerrallaan toi kyllä isännälle kuntoa, mutta koirat pitivät sitä vain ”välipalana.” Polkupyöräkypäräkin jo toisen kaatumisen jälkeen tuntui tarpeelliselta. Piti hankkia treenikärry.

Talviharjoittelussakin huomasimme, että pitää olla joku ura, jota mennään, piti siis hankkia moottorikelkka uran tekoon ja mönkijä sulanmaan treeniin.

Keväällä 2003 hankittiin sitten uusi pentu Wintry Rosewood.

Koiramäärän kasvaessa kilpaileminen tuli mukaan. Poikamme Antti kilpailee edelleen sekä siperianhuskyillä että risteytyskoirilla. Vuosien aikana on tullut lukuisia Suomen mestaruuksia, viisi Maailmamestarutta, yksi Euroopan mestaruus ja yksi EM-hopea.

Siperianhuskypentueita kasvatettu McAhon kennelnimellä 19 pentuetta, kaikkiaan 95 koiraa.

Tarhoja on laajennettu ja lisätty vuosien mittaa. Nyt on kilpakoirille oma tarhaosastonsa 7 tarhalla ja safarikoirille 11 tarhaa.

Koiria on tällä hetkellä vähän yli 40 ja yritystoimintaa koiravaljakolla takana nyt 13 vuotta.

Lue lisää kenneltoiminnastamme osoitteessa www.mcahonkennel.net